tiistaina, heinäkuuta 31, 2012

Niityllä





Syntyi hassu mekko. Peruskaava oli Finlaysonin naisen mekon ilmaiskaava, josta jo kertaalleen tein oranssin mekkosen. Mutta sitten halusin erilaiset hihat, holkkihihat, ja siitä seurasi sivuihin jotain, jota en ihan hallinnut ja nyt vetää eikä istu kunnolla. Kyllä harmittaa, tilasin nimittäin kankaan rapakon takaa. Toimitus oli nopea ja Lotta Jansdotterin kangas mieleistä, mutta menin sitten sohlaamaan. Ehkä tätä voi kuitenkin käyttää, kun ei ajattele liikaa.



Maisema on kyllä kaunis, kuin Suomi-filmistä. Meidän niityä hoidetaan nykyään. Olisivatkohan istuttaneet ensi vuodeksi ketokukkia? Ruiskukkaa ja kissankelloja?


torstaina, heinäkuuta 19, 2012

Lontoo II - Käsityöihmisen Islington

Kun muut menivät turisteeraamaan, minä hurautin metrolla Angelin asemalle Islingtoniin. Islington on ihmisen kokoinen kaupunginosa ja täynnä kivoja pikkukauppoja. Sieltä löytyy lankahullun taivas Loop.


Tämä oli kolmas kertani siellä ja yhä vaan pää menee pyörälle. Nyt pään sekoittivat Brooklyn Tweedin ja Quince & Co:n langat, joita pääsin hypistelemään ihkaensimmäistä kertaa. Loftista ja Shelteristä osaan sanoa tähän hätään, että ne tuntuivat pehmeämmiltä kuin luulin ja että langan rakenne on erikoinen, kuin huopunut. Quince & Co:n langat puolestaan vaikuttivat tosi laadukkailta - pehmeiltä, mutta silti rakenteeltaan jämäköiltä. Värit olivat kauniita, mutta monet hyllystä löytyneistä ehkä vähän liian puuterisia minun makuuni, mutta kaupassa roikkui myös todella kauniista tummasta harmaansinisestä villasta (en muista, mikä heidän laaduistaan se oli) tehty neuletakki ja sitä väriä olisin poiminut talteen oikopäätä.


Vähän matkan päässä Loopista silmään osuivat nämä tuolit. Mitä? Helsinki, Jaffa, joutsenia? Oli pakko mennä sisään. Kaupan nimi oli Ray-Stitch, ja se on kyllä käsityöihmiselle semmoinen taivas, että apua. Siellä oli japanilaisia printtikankaita, monenlaisia muita printtikankaita, Lotta Jansdotterin kankaita, luomua, kalanruotoa, Vallilaa ja mitä vaan. Lattiasta kattoon. Kahdessa kerroksessa. Ja portaiden varrella. Ja sitten oli tietysti ompelulankoja, nauhoja, nappeja, kaavoja, lehtiä, kirjoja, pikkuvälineitä ja vähän neulelankaakin. Tuonne täytyy joskus palata (ja ainahan on nettikauppa, iiks).



Sadekuuron mittaisen kävelyn päästä löytyi toinen kiva kangaskauppa, The make Lounge. Valikoima ei ole yhtä iso kuin Ray-Stitchissä, mutta mukava silti. Ja heillä on hyvät tilat workshoppeja varten.


Muita mielenkiintoisia kauppoja Islingtonissa olivat esimerkiksi Smug (monenlaista pientavaraa, vähän vaatteita ja printtejä), Susy Harper (hinnakkaita käsin tehtyjä vaatteita, osa käsin painetuista printtikankaista) ja Toast.



Lounaalle piipahdin mukavaan Workers-kuppilaan, joka tuntui olevan paikallisten suosiossa. Ah, miten hyvältä yksinkertaisesti laitettu karitsanfile maistui nälkäisen suussa.


Sitten huristelin kerrosbussilla nro 38 takaisin keskustan hyörinään. Paluumatkalla kuuntelin sivusta paria nuorukaista, jotka pohtivat politiikkaa, päivittelivät amerikkalaista elämänmenoa ja ruotivat Facebook-kavereitaan narisevalla ja tuhahtelevalla posh-aksentillaan (Hugh Grant käy malliesimerkistä sekä puheenparreltaan että asenteeltaan). Söpöä. :)

Ostinko jotain? No juu. Mitään kangasihanuuksia en hankkinut ja se harmittaa nyt vähän, mutta tällaiset tarttuivat mukaan:


Brooklyn Tweedin Shelteriä on neuletakillinen ja sävyn nimi on Tent. Harmaa lanka on Classic Elite Yarnsin Vistaa (50 % alpakkaa, 50 % villaa luonnonsävyissä; tämä on Ash) ja sitä on noin kaulurillinen (toivottavasti). Lotta Jansdotterin ompelukirjassa tykkään erityisesti tyylistä, vaikka itse ohjeet eivät ole kauhean kummallisia, ja tuosta Lontoon pikkukauppoja, kuppiloita, leipomoita yms. esitelevästäa kirjasta löytyi aika monta mielenkiintoista paikkaa, joissa olisi kiva joskus käydä.

***

Olympialaiset näkyivät jo kaupungissa. Joka paikassa oli mainoksia ja lippuja, cokis-pulloissa renkaita, metrolinjoja oltiin sulkemassa vain olympiakäyttöön, taksikuski tuskaili tulevien ruuhkien takia... Lentokentältä keskustaan johtava moottoritiesiltakin oli juuri murtunut ja poissa käytöstä, joten kaaoksen aineksia oli ilmassa. Jos joku ei ole sattunut törmäänään ykkösellä arki-iltaisin pyörivään 2012: Olympiaseikkailu -parodiasarjaan, suosittelen!

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2012

Lontoossa I

Vietimme viime viikolla muutaman päivän Lontoossa. Lämmintä vaatetta ja sateenvarjo pidettiin lähituntumassa.


St. Martin in the Fields -kirkko ja kryptan kahvila ovat minulle keidas muurahaispesän hyörinässä.


Pitää kai London Eyekin kerran elämässään kokea. Mies suostui kyytiin vain samppajan voimalla.

Sitten päästiin asiaan:  Queen & Adam Lambert Hammersmithin Apollo-teatterissa. Tyttärelle Adam oli tärkein, meille muille ehkä kuitenkin vanhan kunnon Queenin muisteleminen. Meno oli semmoista, etä katto nousi ilmaan!

lauantaina, heinäkuuta 07, 2012

Kesäkäsityörajoitteisen kesäpaita


Olen tainnut aikaisemminkin valittaa, että kesäkäsityöt eivät meinaa luonnistua minulta niin millään. Milloin pellava ei tottele, milloin syntyy paidan sijasta teltta ja joskus kesä vaan meni jo. Jos järjellä ajattelee, kesäkäsityöt kannattaisikin tehdä talvella ja talvineuleet kesällä, silloin ne olisivat kenties valmiina ja käyttökunnossa oikeaan aikaan. Mutta rehti villa ei  inspiroi kesäkuumalla eikä kesäkuidut talvella, niin se on ainakin minulla ja lankafirmat ovat samoilla linjoilla.



Viime kesän Lontoon-matkalla nappasin Oxford Streetin John Lewis -tavaratalon lanka-alesta kahdeksan kerää kivan sinistä Rowanin Milk Cotton Fine -lankaa. Se on myös kivan ohutta ja kivan pehmeää ja varmaan sitten kivan laskeutuvaakin, ajattelin, ja ryhdyin kutomaan innoissani Veeran Turmeric-paitaa. Työ eteni hyvin, mutta en saanut tiheyttä ihan kohdalleen (löysä käsiala, ei voi mitään), mutta jatkoin silti. Taisin yrittää vähän säätääkin neuletta kaventelemalla enemmän kuin ohjeessa neuvottiin, mutta kudottuani noin kolmasosan verran oli pakko luovuttaa. Neule kuului telttakategoriaan. Heitin sen sitten kässypussiin häpeämään ja hissukseen se siellä pysyikin, kunnes tänä kesänä, juuri ennen juhannusta alkoi kuulua kuiskintaa ja uikutusta. Minulle iski inspiraatio. Halusin lepakkohihaisen paidan viileneviin kesäiltoihin (täh, kliseekö?) ja halusin tehdä sen yhtenä kappaleena ilman saumoja. Pientä pähkäilyä homma vaati ja hyppyä tekemään sellaista, mitä en ole ennen tehnyt tällaisessa neuleessa, mutta hihhei, paitahan siitä syntyi. Tyttärelle. Se roikale kaappasi mun paidan! Ei auta kuin väkertää itselle uusi ja kenties villainen, sitten syksyllä.

Tytär ei ollut äärettömän innostunut kuvaussessiosta eikä suostunut liikahtamaan takapihan terassia kauemmas.

Lanka: Rowanin Milk Cotton Fine, väri 504, kuusi kokonaista kerää ja rapiat seitsemännestä (langan valmistus on näköjään lopetettu)
Puikot: Addin pyöröt 2,75 & 3,0 mm
Malli: oma tuotos
Ravelryssä