maanantaina, elokuuta 24, 2009

Kilokaupalla virkattua


Kaikki lähti siitä, kun veimme kermanvalkoisen olkkarin mattomme pesulaan kuukautta ennen joulua 2007. Matto oli olevinaan suhteellisen laadukas villa-pellavanukkamatto, Suomessa valmistettu, ja pesuksi suositeltiin laakapesua vedellä. Kun saimme maton pesulasta tammikuussa 2008, se oli harmaaraidallinen ja kupruileva, ja lapussa sanottiin, että se oli pesty kuivapesuna koneessa. Siitä lähti käyntiin puoli vuotta kestänyt "neuvottelu" pesulan kanssa, joka päättyi Tekstiilihuoltoliiton ratkaisuun, että pesula on tehnyt virheen ja että heidän pitää korvata pilalle mennyt matto. Jonkin verran kävin sitten katsomassa uusia mattoja, mutta en löytänyt hinta-laatusuhteeltaan mieleistäni. Kalliin maton ostaminen lasten ja pesulan armoille tuntui hulluudelta, mutta en löytänyt kivaa ja edullistakaan. Niinpä päätin tehdä maton itse. Ensin meinasin lähteä niin alkutekijöistä, että leikkaisin kuteenkin itse esimerkiksi pellavakankaasta, mutta kuteen leikkaaminen jo pientä kokeilumattoa varten oli niin isotöistä, että hylkäsin sen vaihtoehdon. Kun löysin Kotkan-retkeltä eräästä käsityökaupasta Kauhavan kangasaitan Lilli-ontelokudetta ja kokeilin sitä lankatynnyrin virkkaamiseen, päätin että siitä se syntyy. Ja vuotta myöhemmin syntyikin: saanko esitellä!


Strategiset mitat ovat läpimitta 196 cm ja paino 8,6 kg. Materiaali on 100-prosenttista puuvillaa ja virkkasin kiinteitä silmukoita 10 mm:n virkkuukoukulla. On olemassa nyrkkisääntö, kuinka lisäykset tehdään litteää ympyrää varten, mutta en noudattanut niitä, sillä aikaisemman kokemukseni perusteella lisäyskohtiin syntyy tylsät "säteet", jos lisäys tehdään eri kerroksilla samassa kohdassa. Minä siis tein ympyrää täysin mutu-tuntumalla niin, että käytin merkkilankaa kerrosten rajakohdassa ja virkkasin ilman lisäyksiä, kunnes reuna rupesi nousemaan selvästi. Sitten tein lisäyskerroksen sovittelemalla lisäysten välin sellaiseksi, että matto palautuu tasoksi, mutta ei rupea lerputtamaan. Noin puolet matosta virkkasin istuen lattialla maton päällä ja pyörittäen mattoa aina välillä niin, jotta voin tuijottaa samalla tv:n suuntaan, sillä huvitusta kaivattiin, sen verran puuduttava homma tämä oli. Katsoin esimerkiksi Hayao Miyazakin Laputa, linna taivaalla -elokuvan ja tytär pyöritteli ohi kulkiessaan silmiään: äiti, miks sä katot lastenohjelmia? Miyazakin animaatiot eivät kolahda meidän pikkumurkkuun.

Tämän virkkaaminen kesti sen verran kauan, n. 1,5 kuukautta (en virkannut koko ajan hiki hatussa, vaan välillä oli taukoa mm. loman ja selkäkivun takia), että ehdin matkan varrella epäillä lopputulosta moneen kertaan. Lilliäkin piti ostaa kahteen otteeseen lisää, mutta nyt olen kyllä sangen tyytyväinen. Tykkään siitä, että matto on luonnonkuitua ja vielä kierrätettyä luonnonkuitua, ja tykkään maton luonnollisesta ulkonäöstä. Ainoa asia, joka pikkuisen kaihertaa, on maton peseminen... Kude suositellaan kastelemaan ennen käyttöä, koska se kutistuu 15 - 20 %, mutta teinköhän minä sitä? No en, tuntui niin hankalalta... Yritän siis varautua pikkuhiljaa siihen, että maton halkaisija kutistuu jonakin päivänä 40 cm (iiks). Tai elättelen toivoa, että eipäs kutistukaan. Kävi miten kävi, se on sen ajan murhe ja ihan oma vika.

torstaina, elokuuta 20, 2009

Hurahduksia


En mainosta, mutta tunnustan että hurahdin. Kässykassi ja puikkopussi puikkoineen ratkaisivat - olen varmaan juuri mainostoimiston määrittelemä ihanneuhri. Livenä kassi on kuitenkin paljon isompi kuin luulin ja puikkopussi hankalan jäykkä, joten vaikka kassiin mahtuu isompikin neule ja siinä on käytännölliset kantokahvatkin, viikonloppuna pojan futisturnauksessa iski mikälie enkä kehdannut kulkea futiskansan keskuudessa Juju-kerhoa kiljuvan täsmäkassin kanssa, vaan sujautin käsityöni anonyynimpään mustaan marimekkoon. On pussi kyllä kauhean kirkaskin ja kauhean muovinen ja aika hassu... Aito hurahduskassi. Mutta ainakin kotioloissa neuletyö pysyy siinä siististi tallessa.


Olen hurahtanut myös Lopi-lankoihin (joiden maahantuonti on sopivasti lopetettu). Ja villaan muutenkin ja Noro-raitoihin (feikkiäkin pitää kokeilla) ja väreihin ylipäätään (pitkän mustan-ruskean kauden jälkeen). Ja kirjoneulekaarrokkeisiin.

Mutta ennen villakauden alkua pitää saada valmiiksi pari muuta juttua.


*****






Lappuja 10-vuotiaamme ovessa... Meillä asuu murkku! (Jolla riittää vielä hommia tavutuksenkin kanssa.)

tiistaina, elokuuta 18, 2009

Liinan mitalla


Olen hypistellyt sari silkkilankoja useamman kerran, mutta en ole keksinyt, mitä ihmettä niistä voisi tehdä. Olen vierastanut kierrätyssilkin jotenkin takkuista neulepintaa. Sain sitten yllättäen lahjaksi kaksi vyyhtiä Kashmir Artsin maahantuomaa Lotus-kierrätyssilkkilankaa, yhden vihreän ja yhden kuparinruskean, kummassakin lankaa n. 170g. Olen kesäkuusta asti pyöritellyt lankaa hyppysissäni ja pähkäillyt, mitä kivaa siitä saisi. Tehdäkö kaksivärinen huivi/laukku/toppi (ei tarpeeksi lankaa ehkä) vaiko kaksi pienempää yksiväristä projektia.

Päädyin helpoimpaan mahdolliseen ratkaisuun: yksivärinen kaulaliina, aina oikein, isoilla puikolla (nro 8 suorat puiset, ihanat!) ja niin pitkään kudotaan, kuin lankaa riittää. Liinan mitalla = 3 m 10 cm. Voin kietoa liinan kaulani ympärille kolme kertaa ja siltikin päät roikkuvat lähes polvissa. Silkkilangassa on ihana kiilto, se on yllättävän pehmeää eikä kutita, vaikka lämmittääkin suloisesti. Langan epätasaisuus ja roikkuvat silkin pätkätkään eivät tunnu häiritsevän yksinkertaisessa mallissa. Siitä saattaa tulla syksyn lempiasuste.




perjantaina, elokuuta 07, 2009

Käytännöllistä



Pieniä tekeleitä täällä yhä esitellään. Työn alla on kyllä jotain isompaakin, painoa tällä hetkellä 3,6 kg, mutta kun selkään iski harmillinen kipu, piti siirtyä jonkin pienemmän kimppuun. Rättitrendi on vallannut suunnilleen koko muun neulovan maailman jo ajat sitten, mutta minähän en kuvitelekaan surffailevani trendien aallonharjoilla. Tämä malli on kuitenkin peräisin alkulähteiltä eli Mason-Dixon-tätien ensimmäisestä kirjasta. Sen verran olen soveltanut, että käytin vain yhtä väriä ja tein lisäksi laitoihin pienet helmineulereunukset. Ihanan pehmeitä ovat ja siistejä vielä tässä vaiheessa, joten vaaditaan pientä tahdonvoimaa, että raaskin ottaa nämä käyttöön.

Malli: Kay Gardiner & Ann Shayne: Mason-Dixon Knitting
Lanka: Novitan Bambu-lankaa kaksinkertaisena (bambua 68 %, puuvillaa 32 %). Yhteen rättiin meni lankaa hieman toista kerää.
Puikot: Addin pyöröt, 5 mm